1.7.2014

Täydellisenepätäydellinen


Luinpa huikean kirjan.
Brené Brownin "En olekaan yksin", joka tutustuttaa lukijan häpeän käsitteeseen. Onnistuin häpeäkseni hukkaamaan tuon kirjaston kirjan. Etsin sitä usean kuukauden ajan, ja kun tuli 5 lainauskertaa täyteen, olin totuuden edessä. Ostin kirjakaupasta uuden ja vein nolona kirjastoon. Kaikki hyvin. Ja toivon, että se huikea opus tulee jostain hyllyn takaa esiin, jotta saan pitää sen itselläni, kun olin sen aikonut hankkiakin. 


Niin, kirja kertoo erityisesti naisten perfektionismista ja siihen liittyvästä häpeästä. Tunnistin itsessäni selvästi sen, mitä tutkimusten mukaan naiset erityisesti pelkäävät: epätäydellisyyttä, tavallisuutta, epätrendikkyyttä ja haavoittuvuutta. Näistä punoutuu meihin häpeän kulttuuri, pelkoja, syyllisyyttä ja erillisyyttä.

Tähän häpeän verkkoon kietoutuu odotuksia: kuka - mitä - kuinka minun pitäisi olla NAISENA?
Voi millaisia paineita me onnistummekaan luomaan itsellemme ja toisillemme! Monesti nämä ovat vaiettuja, villaisella painettuja, näkymättömiä ja oi niin kipeästi tuntuvia kaiken keventelyn, kestohuulipunan ja ripsipidennysten takana.

Miten purkaa tällaista verkkoa, kudelmaa?
Sietokyvyssä on Brené Brownin mukaan neljä elementtiä.
1. Häpeän laukaisijoiden tunnistaminen.
2. Kriittisen tietoisuuden harjoittaminen.
3. Ulospäin suuntautuminen.
4. Häpeästä puhuminen.

Sen sijaan, että ajattelisin tulevani täydelliseksi (mikä mielikuva minulla siitä onkaan) - sitähän on mahdotonta saavuttaa, joka tarkoittaa, että voin vain epäonnistua - voin harjoittaa ajatusta kehittymisestä. Tässä olen nyt tällaisena, sallin itselleni epätäydellisyyden, jota kyllä on täydellisen riittävästi, ja arvostan itseäni epätäydellisyydestäni huolimatta. Voin kehittyä kohti parempaa, kun lakkaan tuomitsemasta sitä mitä olen. 


Pyöritän työkseni painonhallintaan liittyviä asioita ja näkökulmia. Täältäpäin katsoen Brené Brownin päätelmät ovat kovin totta. Itseinho ei toimi painonpudotuksessa, itsensä väheksyminen tai häpeäminen eivät sen enempää. Kun haluan oppia, kehittyä, kasvaa, annan itselleni mahdollisuuden muutokseen. Ehkä siten saavutan epätäydellisen täydellisyyden.

Tässä linkit myös Brené Brownin erinomaisiin
TedTalk-puheisiin tästä aiheesta. Suosittelen!

2 kommenttia:

  1. No johan kolahti,
    suoraan ytimeen.
    Kiitos kirja/
    näkökulmavinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rouva Pioni.
      Kolahtipa tuo kirja itsellänikin niin että vieläkin värisyttää.
      Ja videopuheet TedTalkissa on koskettavat ja hauskatkin, vaikka aiheessa on tiettyä kipeyttä.
      Häpeämättömän ihanaa kesää!

      Poista

Kiitos kommenteistasi.