Onnistun epäonnistumaan

Taisi olla viime viikolla epäonnistumisten päivä oikein kannustaen ja suositellen. Tarkoituksena rohkaista kansalaisia yrittäjiksi, huomaamaan, että jokaisella menestyvällä yrittäjällä on takanaan lukuisia epäonnistumisia, mokia ja töppäyksiä. Tappio ei ole pahin virheistä. Pahinta on olla yrittämättä. Hän joka ei tee virheitä, ei taida tehdä juuri muutakaan...

Sisäistä, luontaista yrittäjää ja toimijaa oman elämämme suhteen voimme kehittää ilman bisneksiäkin. Mitä muuta tämä elämä on kuin toimivien menetelmien hakemista ja huonosti toimivista luopumista? Jos se, mitä teet, ei toimi, tee jotain muuta. Yksinkertaista. Ja silti, pidämme joskus kiinni kynsin hampain siitä, mitä on AINA ollut, miten on AINA ENNENKIN tehty.

 

Kun ei sitä täydellistä ihmistä vieläkään ole löytynyt, voin huokaista helpotuksesta ja sallia itselleni erehtyväisyyden, kompastelun ja rähmälleni romahtamisenkin. Kannustakoon se minua katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Kuka muistaa vuoden kuluttua töppäyksiäni? Ja jos muistaa, hei, mitä välii..., sillä eteenpäin on elävän mieli. Pikkulapsista ja Teletapeista voi katsoa mallia: uudestaan! Viisastun jokaisesta erehdyksestäni, tiedän taas yhden tavan, joka ei toimi: olen siis lähempänä onnistumista kuin koskaan.

Hyvä minä! 

Tasapainoilua, taas

Olin viikon terveyslomalla yrittäjien kuntoutuksen merkeissä.
Vaikka terveyttä vaalittiin lähinnä liikuntaa lisäämällä, ja korvienväliä rukkailtiin vähemmän, tuntui pää saavan sisäpuolista hoitoa hyvinkin.

Asahi-voimisteluun tutustuttanut ohjaaja kehotti minua haastamaan tasapainoani, menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle vähän kerrallaan, ja siten saamaan yhä paremman tasapainon keholleni. Ja näin on myös mielen tasolla! Ihana viisaus. Jos keikutan elämääni, otan sivu- ja tukiaskelia, saan selville omia rajojani ja sen, mihin pystyn. Vahvistun, virkistyn, pysyn hereillä.

Eläköön syrjähypyt! Itseäni kunnioittaen ja kuunnellen, valppaana ja aistit auki.
Siivet levälleen, elämä kantaa.