29.3.2012

Kynnys


Olen kirjoittanut viime aikoina enemmän kuin aikoihin. Aamuisin kirjoitan tajunnanvirtaa, joka purkaa monenlaista höyrystynyttä ajatelmaa ulos. 

Kirjoittaminen hidastaa ajattelua, ja erityisesti hidastaa se, että kirjoitan osan tuotoksestani vasemmalla, siis heikommalla kädelläni. Sitä tekstiä ei ole tarvetta tai oikeastaan edes mahdollista lukea jälkikäteen. Kuitenkin, juuri ne ajatukset, jotka heräävät ja nousevat esille vasurikirjoituksen aikana, tuovat esille jotain ihan uutta. 

Ajatuksista saa yleensä kiinni paremmin ja niitä voi tarkastella, kun ne ovat paperilla, siis oikealla kynällä kirjoitettuna, paperille. Koneella kirjoittaminen ei ole sama, ei minulle ainakaan. 

Huomaan, että kirjoittamisen tarpeeni on suurempi kuin tarve julkisesti pohtia asioita tällä hetkellä. Opiskelun ja töiden kautta olen saanut olla viime aikoina esillä kenties enemmänkin kuin itsellä on ollut esilletuotavaa. 

Pohdin myös tämän blogin merkitystä, minulle, muille - mikä on pointti, tarkoitus sillä, että "ajattelen ääneen". Kriittisyyttä - joskus tarvin ja joskus vähemmälläkin pärjäisin. Koskahan sitä olisi sopivasti, niin että tasapaino vallitsisi?

Tässä on nyt jokin kynnys, muutoksen vaihe, välitila ja odotuksen huone, jolle minun on hyvä antaa aikaa ja tilaa, jotta uudelle on paikka, jonne tulla. Ihmettelen.