Elämä on luopumista

Jotta voin saada uusia asioita elämääni, on minun tehtävä tilaa niille luopumalla jostakin: tekemisestä, olemisesta, ihmisestä, ajatuksesta, uskomuksesta, tavasta tai tottumuksesta. Joskus se on ihan helppoa. Uusi tekee kuin itsestään tilaa itselleen, kun olen riittävän motivoitunut siihen. Ja sitten on ne tilanteet, kun uusi, hyväkin ja myönteinen asia pelottaa, hämmentää, epäilyttää. 

Toisesta ihmisestä luopuminen voi olla vaikeinta, mitä kohtaamme elämässämme.Onko helpompaa luopua yllättäen ja väkivalloin vai hitaasti, tietäen: tälle tielle tulisi lähtö? Peruuttamattomia tapahtumia, joiden yli menen, pikkuhiljaa ja vähitellen, elämän rohkaisemana. Kerron itselleni, että tästäkin voin selvitä, elää uusia onnellisia päiviä, kohdata merkityksellisiä ihmisiä. Kaikki ei ole ennallaan, kun olen jostakin luopunut. Jotain kuitenkin säilyy.

Sallin tämän hitauden ja pysähtymisen ylellisyyden itselleni.

Samanlainen erilainen

Mietteeni kiertelevät tänään ihmisten erilaisuuden ja samanlaisuuden ympärillä. Miten minä koen asioita, pieniä paloja tai kokonaisuuksia, miten sinä koet niitä ihan samoja asioita. Minä huomaan värit, sinä äänet; minulle erilaisuus on huomionarvoista, sinulle se, mikä on samanlaista ja yhdistävää. Minä haluan päästä jostakin eroon, sinulla on tavoitteita, joita kohti pyrit. Ja kuitenkin, samasta asiasta on kyse. Eipä sitten olekaan ihme, että joskus tuntuu kuin puhuisimme eri asiasta tai eri kieltä.

Kesäloman loppuminen on työhönsä leipääntyneelle kipeämpää kuin hänelle, joka jo palaa innosta päästä työnsä pariin. Yhtä pitkä loma, toisella loppuu kesken ja toisella ei. Ajattelun erilaisuutta.

Helpottavaa on huomata, että vaikka toinen ajattelee asioista eri tavalla kuin minä, hän haluaa tavoitella hyvää aivan kuten minäkin. Tavoite sama, keinot toiset. Kun vaan muistan pitää sen mielessä, ymmärryskin lisääntyy.