Hetkinen vain

Viime päivinä lähelläni on tapahtunut ja tullut esille suuria asioita, joiden perässä tämän pienen ihmisen on vaikea pysyä. Asiat, joita pidän itsestään selvinä: terveys, ystävät, läheiset ihmiset, huomispäivä, ovatkin yhtäkkiä kyseenalaisia, vaikka odotan, uskon ja luotan niiden olevan ulottuvillani ikuisesti.
Olen ymmälläni siitä, miten voin valmistautua koettelemuksiin elämättä pelossa ja huolissa, miten voin luottaa hyvään ja ottaa hyväksyen vastaan senkin, mitä en voi nyt hyväksi kääntää parhaalla tahdollanikaan. Mitä teen? Vai onko parasta jättää jotain tekemättä?

Minulla on vain tämä hetki. Se on myös lohdullista, en pysty enempään, minun ei tarvitsekaan. Turha kantaa enempää, eilistä tai huomista, mukanaan. Se ei onnistu, ei. Yrittämällä hukkaan tämän hetken.

Annan huomiota ja apua heille, jotka ovat minulle tärkeitä, jos kykenen. Olen läsnä, kuuntelen juuri nyt, näen ja kosketan. Mitä toinen tarvitsee? Mitä minä tarvitsen? Saan olla itselleni tärkeä. Teen tai jätän tekemättä sen, mitä voin. Nyt, ei huomenna. Ja sitten voin antaa olla. Asioiden, ihmisten. Minä riitän nyt, tällä hetkellä ja seuraavalla hetkellä.

Kiitollisuus

Annoin itselleni hyvän vuoden lupauksen. Saan ottaa vastaan kaiken sen hyvän, mikä minulle on tulossa tänä vuonna. Ansaitsematta, selittelemättä, vastustamatta. Kiitollisena.

Miten autan asiaa? Keskittymällä tietoisesti hyviin asioihin ympärilläni. Se, mihin keskitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Pienikin vastoinkäyminen saattaa pilata koko päiväni, jos annan niin tapahtua. 

Meillä jokaisella on käytössämme ihmelapio, jolla kääntää ajatusten peltotilkkua ja tehdä uusia löytöjä. Ihmelapion varressa lukee Kiitollisuus. Kiitollisuuden lapioon tarttuessani muistan olla kiitollinen jokaisesta hyvästä, pienestäkin asiasta elämässäni. Kiitollisuus tuo iloa elämään. Se suhteuttaa elämän epäreiluutta, kun kaikilla ei kuitenkaan ole kaikkea yhtä paljon. Kiitollisuus antaa uusia näkökulmia vanhoihin asioihin, tuttuihin ajatuksiin. 

Minulla on kaikki se, mitä tarvitsen. Kiitollisuuden lapiolla huhkiminen ei tee selkää kipeäksi, vaan se puhdistaa lumet ja mullat, jotka ajatuksia rasittavat. Kiitollisuus auttaa näkemään hyvää muissakin ihmisissä, sallii inhimillisyyden ja tekee tilaa ilolle. Kun itse pidän yllä ajatuksia kiitollisuudesta, aiheita tulee yhä lisää, pieniä ja isoja. 

Mitähän kivaa tänä vuonna tapahtuu?

Hyvälle alulle on saatu tämäkin vuosi. Uudet vuodet tulevat yhä tiheämmin, vai kuljenko minä hitaammin ajassa mukana? 
Varovaisia odotuksia ja toiveita, itselle ja toisille annettuja lupauksia tapojen parantamisesta, jännitystä ja huolettomuutta uuden edessä. Millaisia asioita sinä olet valinnut odotettaviksi tältä vuodelta? 
Se, mihin kiinnitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Jos odotukseni ovat myönteisiä, näen ja koen myönteisiä asioita ympärilläni, ja vastaavasti ikäviin keskittyminen auttaa huomaamaan enimmäkseen ikäviä asioita. Itseään toteuttava ennuste, johon minulla on omalla kohdallani hyvät mahdollisuudet vaikuttaa valitsemalla ajatukseni, asenteeni ja tekemiseni siitä korista, jossa toivo ja vaihtoehtojen runsaus vallitsevat.

"Tänään otan askeleen, vaikka pienenkin, haluamaani suuntaan."