Hersyvää kevättä tänään!

Moottoripyörän kaasuttelu, mopojen päristely ja katuhiekan pölähtely ovat kevään urbaaneja merkkejä. Toki olen katsellut hentojen sinivuokkojen esiintuloa, pörriäisten heräilyä, kuunnellut lemmenkipeää kyyhkyä pihapuussa ja ihmetellyt lumen katoamisen taikatemppua. Ja tuo auringonpaiste! Voiko sitä saada liikaa tai edes kyllikseen?

Jokin näistä tai kaikki yhdessä antoivat minulle tänään riemukkaan kevättunteen: elämä on kuin onkin kevyttä. Elämästä voi selvitä hengissä loppuun asti. Voin jättää taakseni asiat, jotka ovat vaivanneet, kunhan saan ne ulos systeemistäni. Puhun, huudan, kirjoitan, itken tai raivoan - tai kuiskaan hiljaa itsekseni: tämä teki kipeää ensin, ja nyt kipu saa ja voi helpottua. Minun ei tarvitse pitää siitä kiinni. Käyn kivun anatomian läpi sillä tasolla kuin pidän sitä tarpeellisena.

Tänään vanha oivallukseni iski jälleen: olen itse vastuussa tunteistani ja ajatuksistani. Voin pitää niistä kiinni tai päästää irti. Ihan naurattaa, sillä minä olen tänään oman elämäni johtaja. Kysyn ja vastaan itse - ja saan juuri niitä vastauksia kuin haluan. Hersyvää kevättä tänään, sinullekin!

Tasapainoilua tämä elämä

Mä mistä löytäisin sen laulun, jonka harmoniat tuovat tasapainoa elämääni? Mieleni kaipaa rauhoittumista virikemyrskyn aalloilla, kehollani on tarve vuoroin lepoon, vuoroin omaehtoiseen aktivoitumiseen. Ehdinkö kuunnella itseäni ja tarpeitani vai annanko elämän heitellä minua? 

Yksin vai yhdessä? Kotona vai työssä? Heti vai myöhemmin? Laulaen vai soittaen? Käsin vai koneella? Punainen vai keltainen? Paperia vai kangasta? Hiljaa vai kovaa? 

 

Usein vaihtoehtoja, joista valita, on enemmänkin kuin kaksi, onneksi!  Tekeekö se valinnasta ja tasapainoilusta helpompaa? Tiedän, että minulla on valinnan vapaus omaa elämääni koskien, kun päätän niin. Tasapainoillen, tarkkaillen ja keskittyen.  Tasapainossa, toinen toistamme tukien.

Aleksis Kivi kirjoitti: ”Sekalaista, sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.”