6.5.2014

Kevätkylvön aika?


Mullan alla värisee ja kuhisee. Lumet sulivat jo aikoja sitten, mutta kylmä on pitänyt kurissa kevätvillityksen. Silti paljon on jo näkyvissä: krookukset, narsissit, tulppaanit, metsässä vuokkoja ja käenrieskojakin. Väriläiskät jaksavat ilahduttaa joka kevät uudelleen.

Viherpeukaloisuus ei ole minussa vahva ominaisuus. Pihallani kasvaa sitä, mitä sinne edelliset asukit 20 vuotta sitten istuttivat ja mitä on naapureilta levinnyt. Ja sitten paketillinen liljoja, jotka kukkivat myöhemmin kesällä, ne olen istuttanut ihan omin pikku kätösin. Nekin jaksavat ilahduttaa, hämmästyttää minua joka kesä uudelleen. Olen passiivinen puutarhuri, vasta harjoittelen aktiivisuutta. 

Näin keväällä, kun muutos luonnossa on niin näkyvää, mielessäni herää kasvun metafora: mitä kylvän tai istutan mieleni multaan, sitä korjaan, niitän, ihailen tai harmittelen tulevaisuudessa. Opettelen muistamaan, että minulla on itselläni työvälineet ja multa, ja saan ihan itse päättää, mitä haluan kasvattaa, mitä haluan säilyttää, tai mistä voin jo luopua. Joskus juurakot ovat vahvoja ja levinneitä, niin että tarvitsen apua ja joudun tekemään ison työn niistä eroon pääsemiseksi. Ja olennaiset kysymykset, joita teen itselleni, ovat: Mitä haluan? Mitä tarvitsen?



Kuinka minun tarvitsee kasvaa, jotta tuotan sitä, mitä haluan tuottaa? Miten minun tulee kehittää itseäni, jotta saavutan tavoitteeni? Onko kukkapenkissäni tai kasvimaallani rikkaruohoja, jotka estävät kasvuani kohti sitä, mitä haluan olla? Varovasti, vähitellen, rikka kerrallaan karsien kärsivällisesti, välillä kastellen, hyvää vaalien ja lannoittaen etenen kohti kukoistusta, iloa ja mielenrauhaa. Tai mitä milloinkin tavoittelen.

Tänään kukkapenkissäni mellastivat aidanrakentajat. Joskus ulkoapäin tulevat tekijät sabotoivat hyviä aikomuksiani. Nyt hengittelen syvään, ja kun tilanne (=minä) rauhoittuu, pelastan mitä pelastettavissa on. Taittuneet narsissit maljakossa kirpaisevat, mutta ilahduttavat samalla. Näillä mennään.
 
Onnellisuuteen ja positiivisuuteen perehtynyt brittiläinen psykologi ja kirjailija Robert Holden kysyy:
  "Jos nauttisit elämästäsi 10 % enemmän kuin nyt, mitä tekisit tai olisit enemmän, vähemmän, toisin?"

4 kommenttia:

  1. Kiitos Tessi kirjoituksesta, ajatuksia heräsi :)

    T. Minna V.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, First Class Person!
      Sepä oli ovela taka-ajatuksenikin. Heränneet ajatukset voivat olla kylvön ensivaihe, josta kenties herää tarvittavaa toimintaa ja kasvua.
      Kasvatustehtävää koko elämä!

      Poista
  2. Niin totta, kasvua ei voi pakottaa vaan se tulee ajan kanssa. Täytyy olla kärsivällinen kuten puutarhuri. :) Ihana kirjoitus Tessi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mamaonbis!
      Aikaa ja rauhaa on maailma pullollaan. Ja osataanhan me ottaa siitä kiinni, kun maltetaan ja sallitaan se itsellemme.

      Poista

Kiitos kommenteistasi.