9.4.2013

Kynnyksellä?

 
Pienenkin askeleen ottaminen vaatii joskus rohkeutta enemmän kuin luulen itselläni olevan. Jälkikäteen hämmästelen, miten vaikeaksi olin askeleen ottamisen mielessäni rakentanut. 

Mieli on metka työkalu. 
Voin löytää työkalulleni joka päivä uusia käyttömahdollisuuksia. Hauskinta on, että voin itse päättää, miten sitä käytän. Voin päättää suhtautumiseni, asenteeni tapauskohtaisesti. Voin valita, millaisia merkityksiä annan tapahtumille, työkaverin tai asiakkaan palautteille, perheenjäsenten kommenteille tai kevääntulon viivästymiselle. 

Onkohan kevätkin nyt ratkaisun kynnyksellä?  
Pohtii uutta, tullako vai eikö tulla? Upean lumisesta talvesta luopuminen! Mitä lumen alta löytyykään, sinnikkäitä jokavuotisia vai lisäksi jotain uutta? Entä jos ei jaksakaan pitää yllä sitä lämpöä ja valoa, jota luonto ja ihmiset odottavat niin kiihkeästi? Kuinka kestää odottajien pettymys? Mistä rohkeus, mistä into aina vaan uudelleen aloittaa alusta?

Kynnyksellä on näköalapaikka. 
Siitä näkee taakse ja eteen, hiukkasen korkeammalta. Kynnykselle on hyvä pysähtyä ja se kannattaa huomioida, kompastumisen riski on olemassa. Ja entä jos kompastunkin? Mitä hyvää siitäkin voi seurata?
Elämä on kyllä jännittävää!

 

2 kommenttia:

  1. Kevät herättää kaiken eläväksi, se tuo aina jotain uutta tullessaan. Mulla on ollut ihana kevät moneen vuoteen vaikka olenkin sairaslomalla. Tälläkin on tarkoituksensa :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Ehkäpä nyt ehdit huomata kevään toisella tavalla.

    Katselen ikkunasta kun kolme tiaisperhettä puuhastelee pesänrakennuksen kanssa naapurin linnunpönttöjen liepeillä. Tulee hyvä mieli!
    Ihanaa kevätmieltä sinulle, SatuMaria!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi.