Vuosi sitten heräsin siihen, etten ollut muistanut järjestää aikaa yhdelle rakkaimmista harrastuksistani, lukemiselle. Miten siinä niin pääsikään käymään, ihmettelin. Luen paljon, opiskelujen ja työn vuoksi ammattikirjallisuutta pääasiassa. Joskus luen (=selaan) aikakauslehtiä, jotka useimmiten tuntuvat kovin heppoisilta. Päätinpä sitten ottaa joka kuukausi ainakin yhden kirjan luettavakseni, kirjan, joka ei ole työhön tai opiskeluun liittyvää, vaan ajatuksia lepuuttavaa, mieltä hyväilevää ja tunteita herättävää. Pidin tästä kiinni, koko vuoden. Kesälomalla luin enemmänkin. Ja lisäksi ammattikirjoja. Teki hyvää.
Ajattelin nostaa tavoitetta tälle vuodelle kahteen kirjaan kuussa, mutten tehnyt päätöstä. Ja nyt tammikuun kallistuessa lopulleen, huomaan, että tekee tiukkaa taas yhdenkin kanssa. Pysyn siis viimevuotisessa päätöksessäni, sehän jättää minulle tilaa lisätä tilaisuuden tullen kirjoja kuukausiannokseeni.
Huomaan taas, että päätöksille ja lupauksille on järjestettävä mahdollisuus toteutua. On se sitten aikaa, paikka tai muita resursseja. Jotain pois, jotain vähemmälle, jotain tilalle. Harkintaa ja suunnittelua. Ja kaiken takana lupaus ja päätös itselleni siitä, että lupaukset ja päätökset, jotka koskevat itseäni, on tarkoitettu pidettäviksi, olen nimittäin sen verran tärkeä henkilö omassa elämässäni.
Pieni päätös. Päivässä, viikossa, kuussa - ja elämään voi tulla lisää nautintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi.