Katson tulevaa vuotta kuin avaraa maisemaa. Siinä on kaikki mahdollisuudet, miten ne käytän?
Hesarin nekrologissa tänään kirjoitettiin kaverista, joka sairasti useita vuosia ALS-tautia, jossa toivoa paranemisesta ei juuri ole, ja kuitenkin hän eli onnellisena loppuun asti. Hänen asenteensa oli: olen onnellinen siitä, mitä minulla on! Hän kehotti jokaista elämään tätä hetkeä. Muutahan emme oikeastaan voikaan, asiaa kun oikein pohtii ja mietiskelee.
Minun kehityssarkani tänä vuonna on oman ajankäyttöni paraneva johtaminen. Tavoitteena hyvä ja tasapainoinen olo myös ajankäytön suhteen. En usko, että voin hallita aikaani, enkä elämääni. Kun harjoittelen ja keskityn, voin niitä ihan itse johtaa. Tietoisin ja tiedostamattomin valinnoin.
Ryhtymään sitten vaan! Mitä haluan? Mitä tavoittelen? Mikä on tärkeää ja miksi se on tärkeää? Kenelle se on tärkeää? Ja mikä on vähemmän tärkeää, mistä voin luopua? Kaikki asiat ovat suhteessa aikaan, sidoksissa aikaan, ja kuitenkaan en voi ymmärtää aikaa. Ehkä se vie aikaa. Kaikella on aikansa. Saanko jotakin aikaan?
.
Paras hetki aloittaa on nyt. Se on myös ainoa mahdollinen aloittamisen
hetki. Minkä tahansa aloittaminen. Minulla on tämä hetki, muusta en
tiedä. Käytän sen parhaalla mahdollisella tavalla, olemalla tyytyväinen
ja onnellinen siitä, mitä minulla nyt on. Kiitollisena.
Testaan, miltä
tuntuu hymyillä tälle ajatukselle. Nyt.
Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle! Toivottavsti saat ajankäytön paremmin hallintaa ja tehtyä niitä asioita, joista todella nautit. Hidastaminen on muotia, mutta varmasti tarpeellista monelle. Ainakin isommassa kaupungissa elävälle. Täällä maalla tuntuu välillä, että elämä on vähän liiankin hidasta...Toisaalta nautin syksyn pimeydestä ja hiljaisuudesta, valon lisääntyessä sitten ikäänkuin herään. Eikä turhia paineita siitä aikaansaamisesta; tuntuu, että aian apitäisi olla esitettävänä jotai saavutuksia tullakseen hyväksytyksi. Vaikka eihän sen niin pitäisi olla.
VastaaPoistaKiitos samoin, Tuike, hyvää vuodenalkua sinullekin. Uskon, että saan asioita hyvälle, yhä paremmalle mallille. Olen ollut viimetipan touhuaja ja sitä koetan kehittää hellämielisempään suuntaan. Ettei tulisi sitä kiireen kurjaa tunnetta.
PoistaJoskus haaveilen, että asuisin autiolla saarella, jossa minulla olisi vain aikaa ja olemisen vapautta. Mitä jos sen aution saaren voikin rakentaa mieleensä tarpeen tullen, olla suorittamatta ja aikaansaamatta.
Ajattelen, että saan kyllä sen viimetipan ja hötkyämisen järjestettyä missä vaan ympäristöstä riippumatta - miksen siis täällä kaupungissa voisi tehdä toisinpäin? Taitaa olla ihan ittestä kiinni...
Näillä mennään ja joka päivä on uusi tilaisuus oppia jotain - vaikkapa ajankäytöstä...