Jotta voin saada uusia asioita elämääni, on minun tehtävä tilaa niille luopumalla jostakin: tekemisestä, olemisesta, ihmisestä, ajatuksesta, uskomuksesta, tavasta tai tottumuksesta. Joskus se on ihan helppoa. Uusi tekee kuin itsestään tilaa itselleen, kun olen riittävän motivoitunut siihen. Ja sitten on ne tilanteet, kun uusi, hyväkin ja myönteinen asia pelottaa, hämmentää, epäilyttää.
Toisesta ihmisestä luopuminen voi olla vaikeinta, mitä kohtaamme elämässämme.Onko helpompaa luopua yllättäen ja väkivalloin vai hitaasti, tietäen: tälle tielle tulisi lähtö? Peruuttamattomia tapahtumia, joiden yli menen, pikkuhiljaa ja vähitellen, elämän rohkaisemana. Kerron itselleni, että tästäkin voin selvitä, elää uusia onnellisia päiviä, kohdata merkityksellisiä ihmisiä. Kaikki ei ole ennallaan, kun olen jostakin luopunut. Jotain kuitenkin säilyy.
Sallin tämän hitauden ja pysähtymisen ylellisyyden itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi.