Annoin itselleni hyvän vuoden lupauksen. Saan ottaa vastaan kaiken sen hyvän, mikä minulle on tulossa tänä vuonna. Ansaitsematta, selittelemättä, vastustamatta. Kiitollisena.
Miten autan asiaa? Keskittymällä tietoisesti hyviin asioihin ympärilläni. Se, mihin keskitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Pienikin vastoinkäyminen saattaa pilata koko päiväni, jos annan niin tapahtua.
Meillä jokaisella on käytössämme ihmelapio, jolla kääntää ajatusten peltotilkkua ja tehdä uusia löytöjä. Ihmelapion varressa lukee Kiitollisuus. Kiitollisuuden lapioon tarttuessani muistan olla kiitollinen jokaisesta hyvästä, pienestäkin asiasta elämässäni. Kiitollisuus tuo iloa elämään. Se suhteuttaa elämän epäreiluutta, kun kaikilla ei kuitenkaan ole kaikkea yhtä paljon. Kiitollisuus antaa uusia näkökulmia vanhoihin asioihin, tuttuihin ajatuksiin.
Minulla on kaikki se, mitä tarvitsen. Kiitollisuuden lapiolla huhkiminen ei tee selkää kipeäksi, vaan se puhdistaa lumet ja mullat, jotka ajatuksia rasittavat. Kiitollisuus auttaa näkemään hyvää muissakin ihmisissä, sallii inhimillisyyden ja tekee tilaa ilolle. Kun itse pidän yllä ajatuksia kiitollisuudesta, aiheita tulee yhä lisää, pieniä ja isoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi.