Tänään törmäsin kahdessa eri yhteydessä kiinalaiseen sananlaskuun "When the winds of change are blowing, some people build shelters and others build wind mills". Miten itse toimin muutostilanteessa, käperrynkö tuulensuojaan vai käytänkö muutoksen tuulia hyväkseni? Ummistanko silmäni, vai saanko vettä ja tuulta myllyyni?
Syystuulet puhalsivat keuhkoihini syyspöpön, joka on vienyt tänään voimat vähiin. Viikonlopun merenrantaretki jää tekemättä, on helpompi kaivautua peittojen alle kotona, lisätä vällyjä ja käydä hengittelemässä höyryä ja sarvikuonokannulla huuhdella tukkoista nenää kaupunkiolosuhteissa. Ilmoittauduin ranskan keskusteluryhmään, joka alkaa maanantaina. Nasaaliäänteet onnistuvat nyt hienosti.
Työn ohella muutkin opinnot käynnistyvät hiljalleen, vaikka isoimman ja rakkaimman jo sainkin päätökseen elokuussa: valmistuin NLP Trainer IANLP:ksi. Ihan kuin työ olisi nyt helpompaa. Motivaatio on korkealla myös tekemään työssä karsintaa, tarkennuksia, uutta.
Sain uudelta ystävältä rohkaisevan kunniamaininnan, tai niin sen tulkitsin. Hän oli iloinen siitä, että hän oli saanut tutustua minuun ja minun kummalliseen maailmankuvaani. Olin tästä aivan innoissani! Jos minun maailmankuvani näyttää kummalliselta toisen silmissä, silloin voin olla juuri niin kummallinen kuin minusta tuntuu. Ihan kuin olisin saanut luvan kummallistua yhä enemmän, kuin minun yhä vähemmän tarvitsisi miettiä muiden mielipidettä minusta - sain siitä kummallisen rauhan. Raikas syystuuli puhalsi mieleni puhtaaksi itseni määrittelemisen tarpeesta, koska minä olen ja voin olla mitä tahansa.
Vai kummallinen maailmankuva sinulla. Enpäs ole moista huomannut. ;) Ehkä omanikin sitten on jotenkin outo - mutta minulle sopiva.
VastaaPoistaMuutoksen tuulien keskellä ihmettelen itse, miten saisin myllyn pyörimään hyvään suuntaan. Niin paljon tapahtuu, että välillä epäilen tuulen pyyhkäisevän minutkin mennessään. Vaan olisko se sittenkään niin paha juttu?
Niin, millaistakohan lentoa ja vauhtia sitä saisikaan?
VastaaPoistaKummallisen maailmankuvan sanoma oli minulle mukavasti se, että meillä jokaisella on erilainen, joidenkin kanssa vielä enemmän erilainen maailmankuva. Ja että jokainen niistä on ihan oikein, ihan sopiva itse kullekin. Oli se sitten outo tai ihmeellinen. Ja että siitä on hyvä pitää kiinni niiltä osin, kun se tekee hyvää ja sitten arvioida niitä kohtia, jotka tekevät kipeää.
Jospa sitä osaisikin olla se tuulimylly, joka antaa tuulen hoitaa hommat, seistä vakaana myrskyt ja tyynet, nähdä maailman muuttuvan ja vanheta arvokkaasti...