9.8.2012

Kesän ääniä

Toivo on tainnut jo hiipua, että saisimme sellaisen kesän kuin odotimme. Täyttyvätkö odotuksemme koskaan? Tekeekö sää kesän vai onko kesä mielentila? Millaiset kriteerit minulla on siihen, mikä on hyvä kesä tai huono kesä? Ja miksi niin - vaan entäpä jos...?

 
Olen harjoitellut kuuntelemista, erityisesti itseni kuuntelemista. Jotta voisin voida hyvin, on minun tunnistettava oloni; kehoni ja mieleni tila, mitä on ja mitä puuttuu. Kaikki minussa lähtee minusta, palaa minuun. Ajatus, tunne, toiminta. Ja miten paljon ulkoiset seikat vaikuttavat siihen, miten voin? Paljonko sallin sen vaikuttaa? Sateinen, kolea kesä antaa minulle jotain muuta kuin hellekesä.

Tämä kesä on ollut erinomainen kuunteluharjoitus monimuotoisuudessaan. Keväällä kulutin voimiani niin ahkerasti, että jostain oli syytä luopua. Tämän blogin kirjoittamatta jättäminen oli yksi niistä rauhoittumisen ja luopumisen elementeistä, joita koin tarvitsevani. Mitäpä sitä täällä vinkumaan, ettei ole mitään sanottavaa. Silloin voin olla ihan hiljaakin, antaa sanottavan kertyä. 

Tämän kesän äänimaisemaa ovat luoneet lentokoneitten jyly, Pariisin metro ja väenpaljouden sorina vastapainonaan kesäpaikan kattoon kopsahtava käpy ja takkatulen rätinä. Tuulen, sateen ja meren aaltojen rauhoittava, taukoamaton kohina. Lokit, meriharakat, sipit ja palokärki ovat lisänneet aariansa tähän oopperaan, niin, ja linnan uumenista kuului oopperasäveliä Egyptistä; orkesterin ja kuoron voimannäytteitä.

Paluu työn ääreen houkuttelee jo. Palan halusta tarttua arkeen. Mitkä ovat arjen äänet?

4 kommenttia:

  1. Mukavaa, kun olet palannut. Toivottavasti olet saanut koottua voimiasi. Minun kesäni äänet ovat olleet vaihtelevia: työkoneita kerrostalon pihalla, linnunlaulua ja kirkonkelloja Valamossa, veden pärskeitä uimalassa ja tätä läppärin naputtelua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marja Leena,
      kiitos toivotuksesta! Ja samoin, on ollut elähdyttävää seurata, miten sinullekin voimat ovat palanneet, sekä fyysiset että mielenvoimat. Kunpa osaisimme niitä jakaa itsellemme armollisesti myös terveinä päivinä.
      Yksi kesän ääni jäi vielä pois omistani - kuinka sen jätinkään? Isäni kuolinkellojen soiton kuuntelu vanhan kotikaupungin kirkkopuistossa. Unohtumatonta.
      Kesä jatkuu ja elämä.

      Poista
  2. Kiva kun olet palannut. Kesän ääniä sinitiaiset, härkälinnut, jätesäkin kahina, auton moottori. Kesä meni vähän ohi, oli enemmän voimia vievä kuin tuova. Syksyyn on paras suunnitella joku pieni katko. Näin se välillä menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Morso,

      elämä on jännää. Onneksi vaihtelua riittää. Tarkoitan sillä sitäkin, että tuntuu hyvältä muistaa, ettei kurjuus (jos ei onnikaan) ole ikuisesti kestävää. Ja mitä sitten asioille voi itse tehdä: pieniä tai isoja katkoja, tarpeen mukaan.

      Poista

Kiitos kommenteistasi.