Tänään mietin sitä, mistä tunnistan onnellisuuden. Etten kulkisi onneni ohitse. Ehkä se ei soita kelloa kohdallani, ehkä se hiipii kuin tonttu, ääneti ja huomaamatta.
Huomaanko sen, miten vähän tai paljon tarvitaan onnellisuuteen? Ja miksi jonakin päivänä vaan on helpompi olla onnellinen kuin toisena?
Haluan oppia tunnistamaan myös sen,
miten toisen ihmisen onnellisuus rikastaa minua.
Se ei ole minulta pois, päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi.