18.4.2011

Hersyvää kevättä tänään!

Moottoripyörän kaasuttelu, mopojen päristely ja katuhiekan pölähtely ovat kevään urbaaneja merkkejä. Toki olen katsellut hentojen sinivuokkojen esiintuloa, pörriäisten heräilyä, kuunnellut lemmenkipeää kyyhkyä pihapuussa ja ihmetellyt lumen katoamisen taikatemppua. Ja tuo auringonpaiste! Voiko sitä saada liikaa tai edes kyllikseen?

Jokin näistä tai kaikki yhdessä antoivat minulle tänään riemukkaan kevättunteen: elämä on kuin onkin kevyttä. Elämästä voi selvitä hengissä loppuun asti. Voin jättää taakseni asiat, jotka ovat vaivanneet, kunhan saan ne ulos systeemistäni. Puhun, huudan, kirjoitan, itken tai raivoan - tai kuiskaan hiljaa itsekseni: tämä teki kipeää ensin, ja nyt kipu saa ja voi helpottua. Minun ei tarvitse pitää siitä kiinni. Käyn kivun anatomian läpi sillä tasolla kuin pidän sitä tarpeellisena.

Tänään vanha oivallukseni iski jälleen: olen itse vastuussa tunteistani ja ajatuksistani. Voin pitää niistä kiinni tai päästää irti. Ihan naurattaa, sillä minä olen tänään oman elämäni johtaja. Kysyn ja vastaan itse - ja saan juuri niitä vastauksia kuin haluan. Hersyvää kevättä tänään, sinullekin!

2 kommenttia:

  1. Tupsahdin blogiisi ihan vahingossa ja voi kuinka kovasti kirjoituksesi minuun osuikaan. Niin ihanasti kirjoittelit kivusta kuinka sille pitää antaa lupa mennä pois. Kunpa osaisinkin sen taidon, ehkä aloitan nyt sen opettelun. Taidan poiketa blogissasi toistekin. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Joskus osuu vaikka vahingossakin... Hyvin sanoit, että kyseessä on taito ja että sitä voi opetella. Anna itsellesi aikaa opetteluun ja sallivuuteen.

    Tervetuloa toistekin. Kiva kun joku lukee, hihhih.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi.