Kuinka paljon pitää jaksaa? Mikä riittää?
Elämän härdelli vie helposti mennessään, kun annan mennä. Suostun mukaan, innostun ja haluan niin paljon. Onko se pelkoa siitä, että elämä ohittaa minut, jos en ole kaikessa mukana? Ja mitä sitten tapahtuu, kun irrotan otteeni, ja jään sivuun tai jälkeen? Tarkoittaako se, että tästä eteenpäin aina ja kaikesta, vai ymmärränkö, että tämä on valinta tässä ja nyt. Ja kun jostain luovun, jotain tulee tilalle - vaikkapa väljyyttä, tilaa, ja hengittämisen rytmin muutoksia.
Mistä voimavarasi tulevat, mitkä asiat elämässäsi ovat kohdallaan? Hyvän havaitseminen omassa elämässä voi olla haasteellista, näen muiden saavutukset kirkkaammin kuin lähelläni olevat. Omani ovat vain niitä samoja, tavallisia, melkeinpä itsestäänselvyyksiä. Eikö niitä olekaan kaikilla? Ja miten turhaa vertailla omaa elämäänsä toisten elämään. Näen vain jäävuoren huipun, itse elämä on pinnan alla ja jokaisella omanlaisensa. Harva vaihtaisi osaansa, veikkaan. Enhän minäkään. Taitaa tämä olla aika hyvää elämää.
Niin, mistä voimavarat tulevat? Läheltä ja kaukaa. Tutkimalla löydän niitä itsestäni, olen ennenkin löytänyt, olen ennenkin osannut. Tulevat kaukaa menneisyydestä. Joskus toinen ihminen on minulle voimavara; silloin, kun olen heikoimmillani. Kun omat voimani ovat loppuunkäytetyt, ja olen muiden tai oman ankaruuteni murjoma. Kullankalliit ovat ystävät silloin. Kiitos teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi.