Hersyvää kevättä tänään!

Moottoripyörän kaasuttelu, mopojen päristely ja katuhiekan pölähtely ovat kevään urbaaneja merkkejä. Toki olen katsellut hentojen sinivuokkojen esiintuloa, pörriäisten heräilyä, kuunnellut lemmenkipeää kyyhkyä pihapuussa ja ihmetellyt lumen katoamisen taikatemppua. Ja tuo auringonpaiste! Voiko sitä saada liikaa tai edes kyllikseen?

Jokin näistä tai kaikki yhdessä antoivat minulle tänään riemukkaan kevättunteen: elämä on kuin onkin kevyttä. Elämästä voi selvitä hengissä loppuun asti. Voin jättää taakseni asiat, jotka ovat vaivanneet, kunhan saan ne ulos systeemistäni. Puhun, huudan, kirjoitan, itken tai raivoan - tai kuiskaan hiljaa itsekseni: tämä teki kipeää ensin, ja nyt kipu saa ja voi helpottua. Minun ei tarvitse pitää siitä kiinni. Käyn kivun anatomian läpi sillä tasolla kuin pidän sitä tarpeellisena.

Tänään vanha oivallukseni iski jälleen: olen itse vastuussa tunteistani ja ajatuksistani. Voin pitää niistä kiinni tai päästää irti. Ihan naurattaa, sillä minä olen tänään oman elämäni johtaja. Kysyn ja vastaan itse - ja saan juuri niitä vastauksia kuin haluan. Hersyvää kevättä tänään, sinullekin!

Tasapainoilua tämä elämä

Mä mistä löytäisin sen laulun, jonka harmoniat tuovat tasapainoa elämääni? Mieleni kaipaa rauhoittumista virikemyrskyn aalloilla, kehollani on tarve vuoroin lepoon, vuoroin omaehtoiseen aktivoitumiseen. Ehdinkö kuunnella itseäni ja tarpeitani vai annanko elämän heitellä minua? 

Yksin vai yhdessä? Kotona vai työssä? Heti vai myöhemmin? Laulaen vai soittaen? Käsin vai koneella? Punainen vai keltainen? Paperia vai kangasta? Hiljaa vai kovaa? 

 

Usein vaihtoehtoja, joista valita, on enemmänkin kuin kaksi, onneksi!  Tekeekö se valinnasta ja tasapainoilusta helpompaa? Tiedän, että minulla on valinnan vapaus omaa elämääni koskien, kun päätän niin. Tasapainoillen, tarkkaillen ja keskittyen.  Tasapainossa, toinen toistamme tukien.

Aleksis Kivi kirjoitti: ”Sekalaista, sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.”

Voimavaroja etsimässä

Kuinka paljon pitää jaksaa? Mikä riittää?

Elämän härdelli vie helposti mennessään, kun annan mennä. Suostun mukaan, innostun ja haluan niin paljon. Onko se pelkoa siitä, että elämä ohittaa minut, jos en ole kaikessa mukana? Ja mitä sitten tapahtuu, kun irrotan otteeni, ja jään sivuun tai jälkeen? Tarkoittaako se, että tästä eteenpäin aina ja kaikesta, vai ymmärränkö, että tämä on valinta tässä ja nyt. Ja kun jostain luovun, jotain tulee tilalle - vaikkapa väljyyttä, tilaa, ja hengittämisen rytmin muutoksia.

Mistä voimavarasi tulevat, mitkä asiat elämässäsi ovat kohdallaan? Hyvän havaitseminen omassa elämässä voi olla haasteellista, näen muiden saavutukset kirkkaammin kuin lähelläni olevat. Omani ovat vain niitä samoja, tavallisia, melkeinpä itsestäänselvyyksiä. Eikö niitä olekaan kaikilla? Ja miten turhaa vertailla omaa elämäänsä toisten elämään. Näen vain jäävuoren huipun, itse elämä on pinnan alla ja jokaisella omanlaisensa. Harva vaihtaisi osaansa, veikkaan. Enhän minäkään. Taitaa tämä olla aika hyvää elämää.

Niin, mistä voimavarat tulevat? Läheltä ja kaukaa. Tutkimalla löydän niitä itsestäni, olen ennenkin löytänyt, olen ennenkin osannut. Tulevat kaukaa menneisyydestä. Joskus toinen ihminen on minulle voimavara; silloin, kun olen heikoimmillani. Kun omat voimani ovat loppuunkäytetyt, ja olen muiden tai oman ankaruuteni murjoma. Kullankalliit ovat ystävät silloin. Kiitos teille.

Energiaa arkeen

Tein hiihtolenkin aamulla. Olin jo mennä ohi keväisestä seremoniasta, kun jäin kuuntelemaan ja pysähdyin. Tikkakoiras  päristeli katulampun kupua, neitoa ei näkynyt, piilotteli kainona ja houkuttelevana jossakin. Taas on se aika. Melkein ääneen nauroin yksikseni. Tai no, ehkäpä tikka huomasi, enkä siis ollut yksin.

Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja miten se näkyy elämässäni? Voin lisätä niiden määrää arjessani vain jättämällä jotain vähemmän tärkeää pois. Voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan - oikeastaan en muuta voikaan. Kiire tulee helposti siitä, että olen jo mielessäni muualla, kun edellinen asiakin on vielä kesken. Hiljennän vauhtia ja kiire kaikkoaa. Ehdin yllättäen enemmän, kun keskityn, tekemisen tehot ja ilo lisääntyvät. Miksi ylipäätään tehdä mitään, jos sitä ei ehdi huomata, tai siitä ei malta nauttia?

Näen myös ihmiset ympärilläni  eri tavalla, kun vauhti vähenee. Ehdin katsoa silmiin, ehdin kuunnella, mitä sanottavaa ystävällä on, sen sijaan, että mietin omia repliikkejäni. Huomaan myös, jos minua tarvitaan.
On henkilöitä, joiden seura imee minusta voiman ja tarmon. Onko minun oltava kohtelias ja ystävällinen silloin kun tunnen, että minua käytetään hyväksi tai kolhitaan ja arvostellaan? Minulla on valinnan vapaus läheisten ihmisten suhteen, niinkuin on  tekemisteni suhteen ylipäätään.

Nauru ja ilo voivat olla energisoivia. Koska viimeksi nauroit vatsa kippurassa? Vähempikin riittää, se, joka tuo hyvää mieltä ja oloa. Mitä se voi olla? Hymy, ystävällinen sana, kevätauringon paiste, hiljaisuus ja hyvä runo tai kirja. Salli itsellesi hetkinen hyvää joka päivä.
Saat levätä terveenäkin.

Hetkinen vain

Viime päivinä lähelläni on tapahtunut ja tullut esille suuria asioita, joiden perässä tämän pienen ihmisen on vaikea pysyä. Asiat, joita pidän itsestään selvinä: terveys, ystävät, läheiset ihmiset, huomispäivä, ovatkin yhtäkkiä kyseenalaisia, vaikka odotan, uskon ja luotan niiden olevan ulottuvillani ikuisesti.
Olen ymmälläni siitä, miten voin valmistautua koettelemuksiin elämättä pelossa ja huolissa, miten voin luottaa hyvään ja ottaa hyväksyen vastaan senkin, mitä en voi nyt hyväksi kääntää parhaalla tahdollanikaan. Mitä teen? Vai onko parasta jättää jotain tekemättä?

Minulla on vain tämä hetki. Se on myös lohdullista, en pysty enempään, minun ei tarvitsekaan. Turha kantaa enempää, eilistä tai huomista, mukanaan. Se ei onnistu, ei. Yrittämällä hukkaan tämän hetken.

Annan huomiota ja apua heille, jotka ovat minulle tärkeitä, jos kykenen. Olen läsnä, kuuntelen juuri nyt, näen ja kosketan. Mitä toinen tarvitsee? Mitä minä tarvitsen? Saan olla itselleni tärkeä. Teen tai jätän tekemättä sen, mitä voin. Nyt, ei huomenna. Ja sitten voin antaa olla. Asioiden, ihmisten. Minä riitän nyt, tällä hetkellä ja seuraavalla hetkellä.

Kiitollisuus

Annoin itselleni hyvän vuoden lupauksen. Saan ottaa vastaan kaiken sen hyvän, mikä minulle on tulossa tänä vuonna. Ansaitsematta, selittelemättä, vastustamatta. Kiitollisena.

Miten autan asiaa? Keskittymällä tietoisesti hyviin asioihin ympärilläni. Se, mihin keskitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Pienikin vastoinkäyminen saattaa pilata koko päiväni, jos annan niin tapahtua. 

Meillä jokaisella on käytössämme ihmelapio, jolla kääntää ajatusten peltotilkkua ja tehdä uusia löytöjä. Ihmelapion varressa lukee Kiitollisuus. Kiitollisuuden lapioon tarttuessani muistan olla kiitollinen jokaisesta hyvästä, pienestäkin asiasta elämässäni. Kiitollisuus tuo iloa elämään. Se suhteuttaa elämän epäreiluutta, kun kaikilla ei kuitenkaan ole kaikkea yhtä paljon. Kiitollisuus antaa uusia näkökulmia vanhoihin asioihin, tuttuihin ajatuksiin. 

Minulla on kaikki se, mitä tarvitsen. Kiitollisuuden lapiolla huhkiminen ei tee selkää kipeäksi, vaan se puhdistaa lumet ja mullat, jotka ajatuksia rasittavat. Kiitollisuus auttaa näkemään hyvää muissakin ihmisissä, sallii inhimillisyyden ja tekee tilaa ilolle. Kun itse pidän yllä ajatuksia kiitollisuudesta, aiheita tulee yhä lisää, pieniä ja isoja. 

Mitähän kivaa tänä vuonna tapahtuu?

Hyvälle alulle on saatu tämäkin vuosi. Uudet vuodet tulevat yhä tiheämmin, vai kuljenko minä hitaammin ajassa mukana? 
Varovaisia odotuksia ja toiveita, itselle ja toisille annettuja lupauksia tapojen parantamisesta, jännitystä ja huolettomuutta uuden edessä. Millaisia asioita sinä olet valinnut odotettaviksi tältä vuodelta? 
Se, mihin kiinnitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Jos odotukseni ovat myönteisiä, näen ja koen myönteisiä asioita ympärilläni, ja vastaavasti ikäviin keskittyminen auttaa huomaamaan enimmäkseen ikäviä asioita. Itseään toteuttava ennuste, johon minulla on omalla kohdallani hyvät mahdollisuudet vaikuttaa valitsemalla ajatukseni, asenteeni ja tekemiseni siitä korista, jossa toivo ja vaihtoehtojen runsaus vallitsevat.

"Tänään otan askeleen, vaikka pienenkin, haluamaani suuntaan."