Toscanalaisessa pienenpienessä sekatavarakaupassa t-paitojen ja pyyheliinojen joukossa hyllyllä oli yllätys, ihka oikea maalaiskissa. Sen totaalinen keskittyminen omaan oloon, häiriintymättömyys turistien ja paikallisten levottomastakin elämöinnistä herätti ajatuksen siitä, millä asioilla loppujen lopuksi on merkitystä.
Eilisiltana olin tutustumassa Mindfulnessin maailmaan. Olen siihen jo aiemminkin perehtynyt ja nyt sain lisää ahaa-elämyksiä ja omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on pyrkiä läsnäoloon itseni kanssa ja huomata levottomuuden ja pysähtymättömyyden valta ajattelussani ja elämäni rytmissä. Sanon "pyrkiä", koska ajatukseni veivät minut mennessään, vaikka luulin pystyväni irrottautumaan niistä helposti. Halu kontrolloida omia ajatuksia, ohjata järjellä koko toimintaansa, koska "minä tiedän itse, miten...", oli yllättävää, vaikka näinhän olen aina toiminut.
Tajusin, että vain irti päästämällä voin saada kiinni. Kiinni itsestäni, omista tuntemuksistani ja haluistani, toiveistani. Ne näkyvät ja kuuluvat selvemmin, kun muu kohina ja välkyttely vähenee ja lakkaa. Kun haluan uutta, on vanhaa raivattava pois, tehtävä tilaa - ajatuksille, tunteille, tekemiselle, olemiselle.
Ihmisen mieli on metka peli. Alitajunta tekee töitä jatkuvasti. Kuuntelenko sitä, omaa viisasta neuvonantajaani? Ihan kohta, ehkä huomenna? Vai nyt ja tässä?
