Voimavaroja etsimässä

Kuinka paljon pitää jaksaa? Mikä riittää?

Elämän härdelli vie helposti mennessään, kun annan mennä. Suostun mukaan, innostun ja haluan niin paljon. Onko se pelkoa siitä, että elämä ohittaa minut, jos en ole kaikessa mukana? Ja mitä sitten tapahtuu, kun irrotan otteeni, ja jään sivuun tai jälkeen? Tarkoittaako se, että tästä eteenpäin aina ja kaikesta, vai ymmärränkö, että tämä on valinta tässä ja nyt. Ja kun jostain luovun, jotain tulee tilalle - vaikkapa väljyyttä, tilaa, ja hengittämisen rytmin muutoksia.

Mistä voimavarasi tulevat, mitkä asiat elämässäsi ovat kohdallaan? Hyvän havaitseminen omassa elämässä voi olla haasteellista, näen muiden saavutukset kirkkaammin kuin lähelläni olevat. Omani ovat vain niitä samoja, tavallisia, melkeinpä itsestäänselvyyksiä. Eikö niitä olekaan kaikilla? Ja miten turhaa vertailla omaa elämäänsä toisten elämään. Näen vain jäävuoren huipun, itse elämä on pinnan alla ja jokaisella omanlaisensa. Harva vaihtaisi osaansa, veikkaan. Enhän minäkään. Taitaa tämä olla aika hyvää elämää.

Niin, mistä voimavarat tulevat? Läheltä ja kaukaa. Tutkimalla löydän niitä itsestäni, olen ennenkin löytänyt, olen ennenkin osannut. Tulevat kaukaa menneisyydestä. Joskus toinen ihminen on minulle voimavara; silloin, kun olen heikoimmillani. Kun omat voimani ovat loppuunkäytetyt, ja olen muiden tai oman ankaruuteni murjoma. Kullankalliit ovat ystävät silloin. Kiitos teille.

Energiaa arkeen

Tein hiihtolenkin aamulla. Olin jo mennä ohi keväisestä seremoniasta, kun jäin kuuntelemaan ja pysähdyin. Tikkakoiras  päristeli katulampun kupua, neitoa ei näkynyt, piilotteli kainona ja houkuttelevana jossakin. Taas on se aika. Melkein ääneen nauroin yksikseni. Tai no, ehkäpä tikka huomasi, enkä siis ollut yksin.

Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja miten se näkyy elämässäni? Voin lisätä niiden määrää arjessani vain jättämällä jotain vähemmän tärkeää pois. Voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan - oikeastaan en muuta voikaan. Kiire tulee helposti siitä, että olen jo mielessäni muualla, kun edellinen asiakin on vielä kesken. Hiljennän vauhtia ja kiire kaikkoaa. Ehdin yllättäen enemmän, kun keskityn, tekemisen tehot ja ilo lisääntyvät. Miksi ylipäätään tehdä mitään, jos sitä ei ehdi huomata, tai siitä ei malta nauttia?

Näen myös ihmiset ympärilläni  eri tavalla, kun vauhti vähenee. Ehdin katsoa silmiin, ehdin kuunnella, mitä sanottavaa ystävällä on, sen sijaan, että mietin omia repliikkejäni. Huomaan myös, jos minua tarvitaan.
On henkilöitä, joiden seura imee minusta voiman ja tarmon. Onko minun oltava kohtelias ja ystävällinen silloin kun tunnen, että minua käytetään hyväksi tai kolhitaan ja arvostellaan? Minulla on valinnan vapaus läheisten ihmisten suhteen, niinkuin on  tekemisteni suhteen ylipäätään.

Nauru ja ilo voivat olla energisoivia. Koska viimeksi nauroit vatsa kippurassa? Vähempikin riittää, se, joka tuo hyvää mieltä ja oloa. Mitä se voi olla? Hymy, ystävällinen sana, kevätauringon paiste, hiljaisuus ja hyvä runo tai kirja. Salli itsellesi hetkinen hyvää joka päivä.
Saat levätä terveenäkin.